Kerrostalo on hieno kuvaus pienen kaupungin lähialueen kerrostalossa elävistä ihmisistä. Tarinasta tulee ehjä ja kokonainen ja ihmiset on kuvattu väkevästi. Elämä on köyhää ja voidaan sanoa, että useimmat elävät sitä laitapuolella. Kuuntelin kirjan ja joka kerta odotin, että pääsen kuulemaan lisää. Tarina vei mukanaan. En eläytynyt henkilöihin, jotka olivat pikemmin kuin elokuvamaisia välähdyksiä. 

Kerrostalo-kirja on ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi. Aiemmat kirjat eivät ole vielä kuunneltavina äänikirjoina, mikä on vähän vahinko, koska ensimmäien kirja Elinkautinen tuntuu mielenkiintoiselta. 

Olen ollut työni ja opintojen (grillimyyjä ja mielenterveyshoitajaopiskelija) puitteissa tekemisissä sen kaltaisten ihmisten kanssa, joista Kerrostalossa puhutaan. Voidaan myös sanoa, että isäni oli suoraan samasta viitekehyksestä. Jos kirjoittaisin samalla tyylillä kuin Kuisma ja kertoisin isäni tarinan, niin hän uppoaisi suoraan Kerrostalon maailmaan. Hän olisi yksi noista henkilöistä. Siinä mielessä Kerrostalo on tärkeä kirja minulle.

Itse en elä samanlaista elämää, opiskeleminen on ollut aina tärkeää minulle. 

Nyt teen suomen kielen opintoja avoimeen yliopistoon. 

Suosittelen Kerrostaloa luettavaksi, se on lukuelämys, mutta se saattaa olla voimakas kokemus, jos ei ole koskaan kurkistellut normaalin ja hyväksyttävän elämän tuolle puolen. Itseäni kiinnostaisi tietää kuka ja millainen ihminen on kirjailija Hanna-Riikka Kuisma, koska tämä on ensimmäinen kirja, jonka olen löytänyt häneltä - ja tämäkin vain Finlandia-ehdokkuuden takia.